10 asiaa minustakin

1. En ole uraputki-ihminen. Lapsena haaveilin tulevaisuudesta Titanic-sukeltajana. Olen aina ollut taipuvainen romantisoimaan asioita ja pienenä unelmoin kuinka valtavan jännittävää olisi sukellella Titanicin hylyssä luurankojen seassa, nostaa ylös vanhoja haarukoita tai korulippaita ja saada selville asioita sinne jääneistä ihmisistä. Saattaa kuulostaa kolkolta, mutta itse näin sen niin että halusin kaikkien tietävän asioita mieluummin menehtyneiden elämästä sen sijaan että uudelleen ja uudelleen käytäisi läpi yksityiskohtia heidän surullisesta kohtalostaan. En oppinut uimaan joten tämä haave jäi.

2. Minulla on ylikehittynyt sisäinen lapsi. Tätä tilaa on vain vahvistanut yli kuusi vuotta kestänyt kotiäitiyteni. Lapsekkuuteni näkyy sekä hyvässä että pahassa: innostun helposti ja leikin sujuvasti lasten mukana jos sitä kaivataan, mutta saatan myös hyppiä raivoisasti tasajalkaa kun joku kaataa maitolasin kolmannen kerran ruokapöydässä. Jälkimmäisen kaltaisia reaktioita koitan toki vältellä parhaani mukaan, mutta aina en siihen kykene.

3. Saan aika pienestä aikaan onnen tunteita. Luulen että tämä on perua lapsuudenkodistani. En osaa tarkkaan sanoa kuinka koulaannuin tällaiseksi, mutta pystyn seuraamaan vaikka siilin lyllerrystä helposti pari tuntia. (Paitsi että siilit eivät lyllerrä, niillä on pitkät sääret joilla ne ylevästi... liikkuvat. Siilin askel vaatisi ihan oman verbinsä, sopivaa en keksi millään näistä olemassa olevista). Siilien ja muiden luontokappaleiden seurailun lisäksi vaikkapa kesätaivaan tuijottelu aiheuttaa helposti lämpimän onnen aallon. Luulen että avain sellaisen tuntemiseen on pysähtymisessä, siinä että päästää hetkeksi irti ja keskittyy vastaanottamaan mitä tarjolla on.

4. Yhtä herkästi joudun surun tai liikutuksen valtaan. Itken vaikka silloin kun urheilija ylittää itsensä tai jos katson Extreme Makeover ohjelmaa. Siis sitä missä rakennustiimi tekee amerikkalaisia unelmataloja kovia kokeneille perheille. Voi sitä tunnekuohun määrää kun ovien takaa paljastuu poreammeita ja harrastehuoneita mitä ihmeellisimmin lisukkein samalla kun kerrataan miten kovaa elämä onkaan ollut. Oikeita kauheuksia olen huono kestämään. Uutisissa näytettiin kenties jo kymmenisen vuotta sitten eräs klippi joka tulee vieläkin painajaisiini. Kyseinen pätkä sai arvostetun palkinnonkin, minkä tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta en. Että joku palkitaan siitä että sattui kuvaamaan jotain niin kauheaa.

5. Poltin juuri makaroonit pohjaan. Tämän takia pitäisi aina muistaa käyttää munakelloa. Unohdun helposti tekemään yhtä vaikka pitäisi oikeasti tehdä toista. Kaikki tärkeä täytyy myös kirjata ylös kalenteriin, muuten on aika hatarat mahdollisuudet että muistaisin.

6. Jos en saisi nauraa, olisin maailman huonotuulisin ihminen. Väännän huumoria vähän kaikesta, silloinkin kun on paha olla ja sattuu: kun nauraa itselleen kilven on helpompi kestää ikäviä asioita. Lasten kanssa naurua riittää enemmän kuin tarpeeksi. Vaikkapa silloin kun poika tulee valtavan onnellinen hymy kasvoilla kertomaan että "äiti nyt tuli mahtava junapieru, kuulitko?" Sellaisia tapauksia nauretaan porukalla.

7. Iso osa kuuntelemastani musiikista on ollut melko synkeää. Myöhäisteininä podin maailmantuskaa grungea kuunnellen ja ompelin villapaitaani anarkian merkin. (Tahran kohdalle). Edelleen pidän siitäkin musiikin lajista, mutta en kuuntele raskasta musiikkia enää usein koska se saa muksut hyppimään riemukkaasti pitkin seiniä. Yksi tärkeimmistä kappaleista minulle on kuitenkin Beatlesin Dear Prudence. Sitä kuunnellessa saan otettua etäisyyttä pahaan oloon ja pistettyä asiat oikeaan perspektiiviin helpommin.

* 60-70 -lukujen rock on lähinnä sydäntäni, kiitos Jake Nymanin ja Onnenpäivät -ohjelman jota kuuntelin 13 vuotiaasta aina siihen saakka kun se hävisi Radiomafialta.

8. Minusta tulisi melko huono pokerinpelaaja. Korttien kanssa pärjään, mutta sitä pokerinaamaa minulla ei ole. Minusta näkyy heti päivän mieliala, nukuttujen tuntien määrä ja se jos en tykkää jostakin asiasta tai ihmisestä. Jos suivaannun jostakin minun on lähes pakko sanoa mielipiteeni ja jos olen nähnyt jotakin kivaa se on heti esiteltävä kaikille. MOT.

9. Jos voittaisin lotossa kunnostuttaisin ison vanhan navettamme kädentaitotalliksi. Siellä olisi pajoja sekä minulle että siipalle. Puusepänverstas, vaappupaja, savipaja, maalaustila, ompelutilat ja yläkerrassa avara näyttely- mietiskely- nautiskelutila. Ehkä sen lattiaan saisin maalattua sen pilvitaivaan jota suunnittelin talon yläkertaan. Olipas hyvä ajatus, näin teenkin! Siis heti kun voitan lotossa.

10.

En osaa haastaa ketään erityisemmin, mutta tarttukaa ihmeessä tehtävään jos tuntuu mukavalta :)